“Vaikea on se, mikä vie vähän aikaa. Mahdotonta on se, mikä vie vähän kauemmin.”
― Fridtjof Nansen~
Fridtjof Nansen (10. lokakuuta 1861-13. toukokuuta 1930) syntyi Store Frøenissa, lähellä Osloa. Hänen isänsä, menestynyt lakimies, oli uskonnollinen mies, jolla oli selkeä käsitys henkilökohtaisesta velvollisuudesta ja moraalisesta periaatteesta. Hänen äitinsä oli päättäväinen, urheilullinen nainen, joka tutustutti lapsensa ulkoilmaelämälle ja rohkaisi heitä kehittämään fyysisiä taitojaan. Nansenin urheilulliset lahjat osoittautuivatkin äärimmäisen tärkeäksi hänen urallaan. Hänestä tuli luistelun, voimistelun ja uimisen ammattilainen, mutta erityisesti hänen asiantuntemuksensa hiihdossa sai suuren roolin hänen elämässään. Nansen oli pitkä, notkea, vahva ja kova, muttei massiivinen rakenteeltaan. Hän pystyi fyysisen kestävyytensä ansiosta hiihtämään 80 kilometriä päivässä. Hän luotti itseensä niin paljon, että pystyi lähtemään pitkille matkoille vähimmäisvarusteilla ja vain koira seuranaan.
Koulussa Nansen menestyi erinomaisesti tiedeaineissa ja piirtämisessä. Aloitettuaan Oslon yliopistossa vuonna 1881 hän valitsi pääaineekseen eläintieteen. Seuraavien viidentoista vuoden aikana hän yhdisti urheilulliset kykynsä, tieteelliset kiinnostuksen kohteensa, halunsa seikkailla ja jopa taitonsa piirtää loistavien saavutusten sarjassa, jotka toivat hänelle kansainvälistä mainetta.
Vuonna 1882 hän seilasi Viking-hylkeenpyyntialuksella Grönlannin itärannikolle. Tällä neljän ja puolen kuukauden matkalla hänen sisäinen tutkijansa teki hylkeistä ja karhuista havaintoja, jotka hän vuosia myöhemmin päivitti ja muutti kirjaksi. Samaan aikaan hänen sisäinen seikkailijansa haltioitui meren ja jään maailmasta.
Nansen sai myöhemmin samana vuonna viran eläintieteellisen osaston kuraattorina Bergenin museossa. Hän vietti seuraavat kuusi vuotta keskittyen intensiiviseen tieteelliseen tutkimukseen. Hän keskeytti työnsä vierailemalla joidenkin maanosien suurissa laboratorioissa ja kerran tekemällä ylimääräisen vaelluksen Norjan halki Bergenistä Osloon ja takaisin suksilla. Vuonna 1888 hän puolusti menestyksekkäästi väitöskirjansa tiettyjen alempien selkärankaisten keskushermostosta ja ylsi tohtorin tutkintoon Oslon yliopistossa.
Nansen oli pitkään kehittänyt suunnitelmaa ylittää Grönlanti, jonka sisäosia ei ollut koskaan tutkittu. Hän päätti kulkea asuttamattomasta idästä asutettuun länteen. Toisin sanoen, kun hänen ryhmänsä oli viety maihin, perääntyä ei enää voinut. Vuonna 1926 Nansen selitti filosofiansa rehtorinpuheessaan St. Andrewsin opiskelijoille. Nansenin mukaan toiminnasta perääntymisen linja oli ansa. Veneet pitäisi polttaa, jotta ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin mennä eteenpäin. Kuuden hengen ryhmä selviytyi 45 asteen pakkasista, kiipesi 2 743 metriä merenpinnan yläpuolella, selviytyi vaarallisesta jäästä, uupumuksesta, ja pääsi länsirannikolle aikaisin lokakuussa vuonna 1888 noin kahden kuukauden matkan jälkeen. He toivat mukanaan tärkeää tietoa maan sisäosista.
Seuraavien neljän vuoden aikana Nansen toimi Oslon yliopiston eläintieteellisen instituutin kuraattorina, julkaisi useita artikkeleita, kaksi kirjaa, The First Crossing of Greenland (1890) ja Eskimo Life (1891), ja suunnitteli tutkimusmatkaa arktiselle alueelle. Nansen perusti suunnitelmansa vallankumoukselliseen teoriaan, jonka mukaan virta kuljetti napajäätä idästä länteen. Hän laittoi erittäin vahvan ja ovelasti suunnitellun aluksensa, Framin [Eteenpäin] jääpakettiin Siperiassa 22. syyskuuta 1893, josta se ilmestyi 35 kuukautta myöhemmin 13. elokuuta 1896 avomerelle lähellä Spritzbergeniä. Nansen ei ollut ulkomailla.
Nansen ja hänen matkatoverinsa lähtivät 644 kilometrin matkalle Pohjoisnavalle maaliskuussa 1895, mutta ymmärsivät, ettei alus kulkisi Pohjoisnavan yli. Heillä oli 30 päivän muona-annokset 28 koiralle, kolme kelkkaa, kaksi kajakkia, ja sadan päivän annokset heille itselleen. 23 päivässä he matkustivat 225 kilometriä jään seassa yli valtamerien ja pääsivät lähemmäksi pohjoisnapaa kuin kukaan aikaisemmin. Takaisin kääntyessään he kulkivat lounaaseen Franz Josef Landiin ja talvehtivat siellä 1895-1896. Kaksikko alkoi suunnata etelään uudelleen toukokuussa. He saavuttivat Vardon, Norjan, samana päivänä kuin Fram pääsi avomerelle, ja palasivat miehistön luo 21. elokuuta Tromssassa.
Matka oli suuri seikkailu, mutta samalla se oli tieteellinen tutkimusretki. Fram toimi merentutkimus-meteorologis-biologisena laboratoriona. Nansen työskenteli tutkimusprofessorina Oslon yliopistossa vuoden 1897 jälkeen ja julkaisi kuusi kirjaa tieteellisistä havainnoistaan vuosilta 1893-1896. Nansen jatkoi valtameren tutkimuksen uranuurtajana ja hänet nimitettiin merentutkimuksen professoriksi vuonna 1908.
Nansen keskeytti tutkimuksensa vuonna 1905 vaatiakseen Norjan itsenäistymistä Ruotsista ja toimi unionin hajoamisen jälkeen maansa suurlähettiläänä Isossa-Britanniassa toukokuuhun 1908 asti. Seuraavina vuosina hän johti useita merentutkimusretkiä napa-alueille, mutta kun maailma syöksyi sotaan vuonna 1914 ja tutkimus keskeytettiin, hän kiinnostui yhä enemmän kansainvälisistä poliittisista asioista.
Nansen neuvotteli lähes vuoden ajan 1917-1918 Washingtonissa sijaitsevan Norjan suurlähetystön päällikkönä sopimuksen liittolaisten saarron lieventämiseksi, jotta välttämättömien elintarvikkeiden kuljetus sallittaisiin. Vuonna 1919 hänestä tuli Norjan liiton puheenjohtaja Kansainliitossa. Pariisin rauhankonferensissa hän oli vaikuttava lobbaaja Kansainliiton yleissopimuksen hyväksymisessä ja pienten kansojen oikeuksien tunnustamisessa. Vuodesta 1920 hänen kuolemaansa asti Nansen oli Norjan edustaja Kansainliitossa.
Keväällä 1920 Kansainliitto pyysi Nansenia ottamaan tehtäväkseen palauttaa sotavangit, joista monet olivat Venäjällä. Rajallisista varoista huolimatta Nansen kotiutti 450 000 vankia seuraavien puolentoista vuoden aikana toimien tavanomaisella rohkeudellaan ja kekseliäisyydellään.
Kansalaisuudettomille pakolaisille Nansen kehitti ”Nansen-passin”, henkilöllisyystodistuksen, jonka lopulta tunnustivat 52 hallitusta. Viraston yhdeksänvuotisen historian aikana Nansen palveli satoja tuhasia pakolaisia – venäläisiä, turkkilaisia, armenialaisia, assyrialaisia, assyro-kaldealaisia – ja käytti klassikoksi tulleita menetelmiä: huoltajuutta, kotiuttamista, kuntoutusta, uudelleensjoittamista, maastamuuttoa ja kotouttamista.
Punainen Risti pyysi vuonna 1921 Nansenia ottamaan vastaan vielä kolmannen humanitaarisen tehtävän. Hänen tehtävänään oli ohjata apua miljoonille venäläisille, jotka olivat kuolemaisillaan nälänhädässä vuosina 1921-1922. Apua Venäjälle oli vaikea saada koottua, koska länsimaat suhtautuivat Venäjään epäluuloisesti. Siitä huolimatta Nansen jatkoi tehtäväänsä mahtavalla energialla. Lopulta hän keräsi ja jakoi tarpeeksi tarvikkeita pelastaakseen hämmästyttävän määrän ihmisiä. Luvut vaihtelivat 7 000 000–22 000 000 välillä.
Nansen yritti 1922 Kreikan hallituksen pyynnöstä ja Kansainliiton hyväksymänä ratkaista kreikkalaisten pakolaisten ongelmaa. He ryntäsivät kotimaahansa kodeistaan Anatoliasta sen jälkeen kuin turkkilaiset olivat kukistaneet Kreikan armeijan. Nansen järjesti noin 1 250 000 Turkin maaperällä asuvan kreikkalaisen vaihdon noin 500 000 Kreikassa asuviin turkkilaisiin asianmukaisella korvauksella ja säännöillä, jotka antoivat heille mahdollisuuden uuteen alkuun elämässä.
Nansenin viides suuri humanitaarinen ponnistus Kansainliiton kutsusta vuonna 1925 oli pelastaa Armenian kansan jäänteet sukupuuttoon kuolemiselta. Hän laati poliittisen, teollisen ja rahoitussuunnitelman armenialaisten kodin luomiseksi Erivaniin, mikä edelsi Yhdistyneiden Kansakuntien teknisen avun lautakunnan ja Kansainvälinen kehitys- ja jälleenrakennuspankin toimintaa toisen maailmansodan jälkeisenä aikana. Kansainliitto ei onnistunut toteuttamaan suunnitelmaa, mutta Nansenin kansainvälinen pakolaisvirasto asetti myöhemmin noin 10 000 henkilöä Erivaniin ja 40 000 Syyriaan ja Libanoniin.
Nansen kuoli 13. toukokuuta 1930. ja haudattiin 17. toukokuuta Norjan perustuslain päivänä.
(Fridtjof Nansen – Biographical. NobelPrize.org. Nobel Media AB 2020. Sun. 23 Aug 2020. https://www.nobelprize.org/prizes/peace/1922/nansen/biographical/ )